Raimo S

Sydän neulottu

Ruhjeet sydämen,
neulonut olen.

Isolla neulalla,
reijät vuotavan.

Tulella poltin valtimot kiinni,
hehkuvaa rautaa käytin.

Kipua tuntenut en,
kärsinyt olen tarpeeksi,
tunnoton.

Pienet reijät annoin vuotaa,
tyrhetyy se joskus.

Laastari,
apua ei liene hylkään mielestäin.

Ajatus purskahtaa,
elossa vielä, ei eloton mieti.

Hengitän syvään.

Toivun joka askeleella,
se pitenee harpaten.

Voimat lisääntyy,
vahva tulee minusta,
satuttaa kukaan ei voi.

Halaus.

08.01.2019 12:20

Näytä kommentit (0)

Sydän laineilla

Rakkauden suuressa meressä,
aallon harjalla.

Katselemme mainikien yli,
että näkisimme rakkauden.

Suuren ja mahtavan,
taruako se lie.

Kaipausko loputon vain jatkuu.

Suuri sydän vaahtopäiden keskellä,
sykkii harvakseltaan.

Etsien valtamerestä,
toista yksinäistä.

Rannan näen lähestyvän,
josko siellä.

Aurinko lämmittää,
sydäntä vanhaa,
niinkö se vain on.

Veri läikähtää,
kohisten se ampautuu suoniin.

Joku siellä jo oli,
olisiko se ystävä.

Syöksyn lailla myrsky tuulen.

Kohti häntä.

19.12.2018 09:23

Näytä kommentit (1)

Ihana <3
Kommentoija: Toinenkertatodensanoo
2018-12-19 09:51:17

Jäätynyt sydän

Kylmää.

Ikirouta.

Siellä missä sydän on.

Jääpuikko Kylmyyttään hohtaa,
möykkynä tuntuu.

Syki ei se lainkaan.

Rakkautta se tunne ei,
aika jätti sen.

Kuollutko lie.

Ihmiset tuhosi sydämen rinnastain.

Kovetin kuoreni,
itsestäni kovan tein.

Kasvot kuin graniittia.

Syvällä herkkä sieluni,
tulivuoren lailla sulaa laavaa.

Odottaen pakotietä,
kuka se tulpan avaisi.

Tunteeni valloilleen päästäisi.

Miehellä tunteita.

Olla saa,
tuulet kuiskivat ei.

Tunteeni kertovat toista,
tunnen vahvasti,
minä karski uros.

Rakastan kauneutta.

Hentoa ja herkkää,
joka puolella sitä näen.

Enkö saa nauttia.

Pitääkö olla kova,
en halua,
tunteeni loimuaa.

Tunne vahva se vie.

Annan tulla sisältäni kaiken.

Polttaa niin paljon,
laavaa sulaa on.

Se räjähtää.

Maailman ääriin kuuluu,
voimakas ääni.

Antakaa minun elää.

Älkää tuhotko minua naiset.

Rakkautta paljon,
annettavaa.

Kiltti,
hyvä ihminen olen.

Syleillä tahtoisin ystävää joka,
antaisi minun elää.

Olla minä.

Tunteitani antaa saisin,
sylin täydeltä.

Rakkautta.

19.12.2018 09:16

Näytä kommentit (1)

Oih, vahvaa, kaunista <3
Kommentoija: Toinenkertatodensanoo
2018-12-19 09:52:06

Sumu töyräällä

Kosken usvaan suruvaippa,
kietoutuu harsoon utuiseen.

Rantaa toista ei näy,
piilossa lie.

Veden virtaus sävelinä soi,
korvissa maattoman kulkijan.

Kohina sielussa,
sulosointuja.

Jäätynyt rantatöyräs,
pakkaskuuran kuorruttama,
rapisten murenee alla jalan.

Askel keveänä,
ajatus lennokkaana,
mielen ylennys kohti aamua.

Elämän nesteet vuolaana virtaavat,
kilvan aamun autereisen.

Hehkun taivaanrannan nään,
hekumoin aamusta uudesta.

Sulaneen maan tuoksut,
tunkeutuvat syvälle minuun.

Pärskeet kosken imeytyvät sisälle,
muokkaavat rakkauttani luontoon,
hengitän luonnon tahtiin.

Lintujen laulujen sinfonia tavoittaa,
sävelet kaikuvat korvissani vielä pitkään.

Jatkan matkaani kevein mielin.

Ei paina taakat hartioilla,
ravistelen murheet kosken vietäväksi.

19.12.2018 09:05

Näytä kommentit (0)

Sivakat jalass

Mie sivakat jalas,
orottelen.

Lunta miss oot.

Porkkain lujas ottees.

Vihriäs maas,
ylen kehnoa,
sivakoida.

Mishnä se lumi,
kuppaa.

Sais jo sarella,
pumpulia valkiaa.

Jott hiihtämähän,
pääsis, pökkimähän,
ihteäin etiä päin.

Kuka ryönä,
rukanna säitä.

Ei ollunna elo,
tälläist ennen vanhaan,
jo poikasena täss kuus,
mentihin kovaa,
pakkasess.

Pitkin poikin mehtälöitä.

Mihis se nuoruus katos.

Kun rupian jo menyttä,
aikaa muisteloimaan.

19.12.2018 09:03

Näytä kommentit (0)


Sivu 3 / 16
Edellinen sivu / Seuraava sivu