Olivia

Harhajuoksuja

Et soita
kun oot siellä
vähän humalapäissäs
sen tytön kanssa
kenen nimen lopussa y.
Se on kaunis ja kyyninen
en haluaisi ajatella
joka solu sun tyyppinen.
Löytääkö sen pitkät sormet
samaan kohtaan selässäs
missä tykkään lepuuttaa omiani.
Tanssitteko läpi vaihtuvien huoneiden
ja haaleneeko kasvojeni piirteet
kun ensimmäinen promille
tulvii valtimoihin.
Pakenenko sinulta sinua
vai jatkanko juoksua
itsestäni ulos

13.10.2018 19:20

Näytä kommentit (1)

Tästä vois tehdä biisin.
Kommentoija: Lapinäijä
2018-10-14 19:30:31

Lokakuussakin

Aurinko ei enää yltä seinillesi
ei valon tanssia, karkaavia säteitä
ei leikkiviä varjoja rönsyliljojen varsilla
vain käteni hiipimässä villapaitasi sisään.
Pujahtaa lähelle sydäntä
ja yhä kiihkeämmin lyö
rinnan alta mieleen kuohumaan.
Ollaan vain tässä.

01.10.2018 09:10

Näytä kommentit (0)

Joelta

Kummallista
kävellä pitkin lempijoen pohjaa.

Kuiva kesä.
Vielä paikoittoin vesi seisoo,
odottaa lätäkköinä sadetta.

Näyttäisinköhän minäkin tältä,
jos kaikki sanat
ja mieleni joet
muuttuisivat virraksi
ja sinä saisit sukeltaa niissä.

Tulvisin ja pulppuaisin,
näyttäisin kauneimmat joenmutkat
ja hurjat virtaukset.

Olisinko sitten tällainen,
kun olisit nähnyt kaiken,
olisinko vain
kivinen ja hylätty
liejun täyttämä muisto.

Jos kerran uskaltaisi
niin kuin luontoni soisi.

Luulen, että olisin
ja poimin pohjalta kiven taskuuni.
Kummallinen tyhjä joki.

09.09.2018 19:45

Näytä kommentit (1)

Kiitos Olivia!Runo toi mieleen kotiseutuni Tornionjokilaaksossa!
Kommentoija: Lapinäijä
2018-09-11 09:59:32

Syksy

Kanervikko rapisee varpaissa
vastarannalla ui eilen joutsen
nyt vain usva kuiskii.
Syksy siis tulikin,
tuli viettelemään valmiiksi routaan,
hurmaamaan kaipaavan sydämeni
ja kauneutta halajavan pään,
voi tätä hurmosta!
oranssia, okraa, punaista
paloa sumuisessa aamussa.
Rakastaja, josta tietää luopuvansa.
Jättäisi keltaiset lehdet
polun, jota palata takaisin
Punaisten varpujen vuoteeseen,
taikojen ääreen.

08.09.2018 00:50

Näytä kommentit (0)

Vanheneminen

Päivät valuvat huomisiin
niin kuluu jokainen vuosi
ja jokainen vuosi
kävelen sitä samaa jokivartta
huomatakseni
vesi hyräilee eri laulua
katse löytää uuden puun
ja uudet käävät rungoilla
tuoreet ketunleivät
muutaman roskankin.

Ja ne ovat varmaan aina olleet siinä
nousseet samasta maasta
katselemaan kulkua,
kiertäneet auringon.
Mutta tottumattomat silmät
sokeasti unohtavat ja taas ilahtuvat
nähdessään joka vuosi
vähän enemmän, vähän kauemmas.

Näin kai voi väittää
kaltaiseni nuori ja naivi
hassun hupsu tyttö.
Hän ken askeleissaan
toivoisi kerran löytävänsä
lapsuuden sumeat silmät,
mielikuvituksen lennon,
ne metsät ja päivät
unelmat joilta puuttuivat rajat.

25.08.2018 23:41

Näytä kommentit (1)

Ihana kuvaus elämämme kaaresta!
Kommentoija: Lapinäijä
2018-08-28 13:37:39


Sivu 2 / 9
Edellinen sivu / Seuraava sivu