Raimo S

Poikasena paperossill

Nöösinä nurkan takan.

Saman ikälöisten kössien kans.

Verettiin ko aika miehet,
posket ol lommol.

Savukiekur nous korkialle,
välill krohittiin ko käv henkeen.

Jonnin moisen ajan siit tehtiin.

Sattus ryökäle isäukko näkkeen,
raahas ko rikollisen sisäll.

Ei hää vihan ollukkaan.

Tokas mees poikka
istumahan pallin päälle,
hää sanos.

Ny me miehet poltellaan.

Kahtoin silmät mollukall,
mitä hää ny.

Rävähytti punast norttii pöytään,
siin myö sit savutettiin.

Jonnin moinen aika men nii,
tyhjä aski jo ol pöyräll.

Rempas äijä piirongin laatikost,
ison sikaarin.

No pojan jullikka paas suuhus,
ni iskä sytyttää.

Siin mie sit tovin imin.

Jo ol pahhaa pirulaist,
naama vihriänä ja olo karmee,
koko loppu päivä.

En oo sen jälkehen,
tupakkia verellyt.

07.12.2018 12:16

Näytä kommentit (0)

Pilkillä

Jäätä kaikkialla.

Suunnaton jääkenttä,
rantoja ei näy.

Yksin pilkkijä,
valkoisella peitteellä,
jäisen kylmässä.

Tunteettomassa suuruudessa.

Pieniä reikiä pintaan sen,
kairallansa tekee hän.

Narske lastuavan jään,
kirskahtelee korvaan.

Hiljaisuudessa kaikki kovana,
äänet pienetkin kuuluu.

Läpi jään kaira uppoaa,
purskahtaa jää hyhmä,
vähäisen vettä pinnalle jääkentän.

Istahtaa penkille.

Monta jäälakeutta jo nähnyt,
rispaantunut jakkara.

Pilkkinsä upottaa.

Reikään tummaan,
mies tuo hiljainen,
elämää jo nähnyt.

Vartoo ,vartoo,
liikettä ongen odotellen.

Sielu leväten,
kaiken kiireisen elämän keskellä.

Jospa tänään tulisi,
saalista makiaa.

Ehkä ei sittenkään.

Kun täällä vaan olla saan.

07.12.2018 12:14

Näytä kommentit (0)

Pienuus

Pieni ihminen,
suuressa maailmassa.

Kaikkiin suuntiin,
tiet auki,
minne menen.

Eksynyt,
joko olen.

Kai joku suunnan näyttää.

Vaiko ajelehdin,
sinne tänne poukkoillen,
vailla päämäärää.

Lastuna veden pinnalla.

Keikkuen keveänä,
pärskeiden keskellä.

Jos vetyn läpi,
uppoan kuin raskas tukki.

Rasvaa nahassa riittävästi,
vesi läpi ei mene,
nahka riepusestani.

Kellun ,kellun.

En suostu uppoamaan.

Pärskyttelen ,
kauhon,
kohti rantaa.

Elo säteilee,
valaisee minuuteni.

Kokonaan.

07.12.2018 12:13

Näytä kommentit (0)

Pieni poika

Mimmotten iso mies.

Löntystää pellon reunaa,
hirrest veistetty karju.

Harppoen talojen välliin,
tien reunast poiketen.

Pienen pojan kloppi.

Silmät ymmyrkäisinä,
aitan rappusten vierelt,
töllää kulkuria.

Äijä ei puhu murahtelloo vain.

Mihkä tuostannii rääpäleest,
oikke tulloo.

Eihä hinteläs ole etes,
ojaa kaivammaan.

Isä huikkaa kuistilt,
kirjoitteloo tuo paljon.

Kulkija omituinen.

Perkele,
mimmottinen homo,
siit oikke tullee.

Älä perkele sano,
ett runnoi kirjotelloo.

Perkeleestä ihtestään,
semmottiit o.

Eläjäks ei tuommosest,
ruipelost oo.

Jatkaa hää matkaa.

Kohlo rumia mies.

07.12.2018 12:11

Näytä kommentit (0)

Pien mehtämies

Miun jalkani,
reiret harallansa.

Pöllikasan ympärillä.

Poikaisena mie,
miesten hommiss.

Mukamas apupoikana,
kahton reuhka lakkista,
tukkijätkää.

Kurttuses naamas juonteet,
vanhalla ukolla.

Oon tolkunna jo vain,
voimaa äirän käppyräss,
hirmuisast on.

Pölli vihtoo ilmass,
ko hää siit pihreillänsä,
kiinni ottaa.

Kourat häll isot on,
en halunna ett rutistteloo,
ukko minnuu.

Karsin mäntylöisen oksii,
kui aikamies konsanansa.

Mukamas miehten hommis,
pien pojan tappi.

Jukupliut vesur on isompi,
ku mie.

Mutt kaikk miehet myö,
tervas nuotioll kaffetta hörppimäss,
leivän käntty,
kouras niin miestä ett.

Köriläisten ringiss.

07.12.2018 12:08

Näytä kommentit (0)


Sivu 2 / 13
Edellinen sivu / Seuraava sivu