Mauno mato

Words undone

This is fundamental global schizophrenia
all these words and imaginational hallucinations
flowing down from our minds
when glowing light is vanishing
and darkness hits
through our eyes

we see unreal
things are not
how they used to be

so is this the path we choose

and what happened to the great plans
we make
and chains we brake

where is the sun
where is the moon
which used to light our days

when this day turned into a night
and when our time became to a hell

here now echoes are playing main role
our thoughts are killing our minds
painting them black
and making us unkind

it feels that I am just a hollow man
in this empty shell
following tales
we have been told
blinded by choice we all make

this is chaos
this is anarchy
which visual is planted to my eyes

earth trembles under our feet
sky is gone
covered by dark clouds
making us feel
as we all are alone
and all the words are undone

21.06.2016 20:47

Näytä kommentit (0)

Rapistuen mureneva loppu

Asfaltti lähiöiden
mureten rapistuvat seinät

nuo rujon kauneuden hitaasti
valuvat päätössanat
painautuvat raskaasti
ohikulkijan askelten alla

vaikka aikaa on kulunut
silti tuntuu
että tämä kaikki tapahtui
vasta eilen

kun enää vain kuulen
huudon pimeydestä
siitä kuinka
historiaa tehdään öisin
ja kuinka sinutkin
halutaan takaisin

muistan
kuinka näimme
kaiken tippuvan korkealta
säälimättä kuitenkaan ketään

tahtoen vain kaiken kerrallaan
helvetistä taivaaseen

nyt kun enää
veri virtaa
kohisten suonissamme

vaivumme syvemmälle
syvemmälle pinnan alle
kadoten pimeyteen
sanoista
hiljaisuuden kuiskauksiin

lopun unohdukseen

21.06.2016 20:33

Näytä kommentit (0)

Katoavia sanoja tuulen epämääräisiä kuiskauksia

Heräät pimeästä yöstä hämärään
kun uusi aamunkoitto silmiisi sarastaa
varjot edestäsi valoon
hiipien pidentyy
valuen kasvottomaan ihmismassaan

hajotat äänesi säpäleiksi
säröilevään hiljaisuuteen
kun täytät tyhjyyden sanoillasi

sillä jonain päivänä
tämäkin maa
herää arvaamatta uudelleen
kun vaikeroiden äänet sisälläsi
muokkaavat
nukkumattomat painajaisesi

olet peilikuviisi
eksynyt klooni
vailla todellisen heijastavaa hahmoa
olet kadottanut itsesi
eksyneenä tummiin päiviin
näkemättä sitä
mitä sinusta
todella
onkaan tullut

nyt vain mielesi tuulisen autioilla kaduilla
repaleisen palavat paperit
tuhkaksi leijuvat

olet juuttunut
menneisyyden muistoihisi
pysyäksesi siellä
lopun elämäsi

sillä tämä on juuri
se kulkemasi tie
joka on päällystetty
epätoivon lupauksilla

kun kiirehdit valosta pimeään
nukkuaksesi
takaisin hämärään

21.06.2016 20:31

Näytä kommentit (0)

Vaipuen upuneen uneen

Varjot maahan eteesi lankeaa
ei mielesi kestä
tätäkään
aamua niin ankeaa

ei ole enää paluuta
tuohon aikaan entiseen
kun viimeisetkin
muistojen rauniot
maahan murusiksi murenee

tahdoit vain uskoa parempaan
kuin tähän koleaan
kylmään kuolemaan
sekä tuohon tulevaan
hyisen
jäiseen tuonelaan

nyt kun taivas piirtyy
tummuneena eteesi
pilvet valuvat
pisaroina päällesi

niin pysyen aika kulta
piirtyy
uurteisina
kuvioina ihoosi

ruosteisen hauras totuus
silmissäsi
pölynä eteesi hajoaa

kietoen lopun
hellään hyväilyyn
vaivuttaen viimein

sinut

uupuneen uneen

21.06.2016 20:29

Näytä kommentit (0)

Valhein päällystetty maa

Löysit totuuden
joka ei jätä sinua rauhaan
elettyäsi valheessa elämääsi

tämä ei ole enää
paikka painostavissa unissasi
tai paikka
kirjojesi kieroissa saduissa

tämä on paikka todellisuudessa
silmiesi edessä
pelikuviisi iskeytyneenä

jossa mielen lasiset ovet
hajoavat säpäleiksi
valon imeytyessä
sirpaleisen ajatuksen
loputtomiin syövereihin

kun menneisyyden
painostavat äänet
haluavat
palan sinusta
viedäkseen mukanaan
elettyihin painajaisiin

mutta tämä tie on tuttu
väritettyine muistoineen
josta puuttuvat
vain todellisuuden
kipeän kauniit muistot
hakattuna mielesi
murtumattomaan kiveen

ja kun vihdoin saat
eletystä helvetistä
palan taivasta käsiisi

niin älä anna senkään
häikäistä itseäsi

21.06.2016 20:24

Näytä kommentit (0)


Sivu 1 / 7
Seuraava sivu