ARTo

Sinä ja aina vain sinä

Kuuntelen jälleen

Ajantaju on kaukainen käsite
Olen kuin muumioitunut sanojesi seittiin

En muista
milloin olisin kärsinyt näin paljon
Ehkä viimekerralla?
Tai sitä edellisellä?

Jos luennot joilla käyn ovat välillä silkkaa kidutusta
niin sinun vuodatuksesi on Helvetti.

Kuinka välillä jokin korkeampi voikaan olla olemassa kun puhelimestani loppuu akku

08.11.2012 12:22

Näytä kommentit (0)

Pandemonium

Tulen kotiin
olen ummehtunut ja ryhtini on kuin kyttyräselkäisellä kellonsoittajalla

Ovella odottavat maailmanlopun kirjeet

Vihoviimeinen vitutus on käsillä

Saan vaivoin itseni riisuttua

Haluaisin runkata
En jaksa
peniskään ei jaksa

Kirjoitan mielummin runoja runkkaamisesta
Runkkaamisesta kun ei tule sotkua
eikä niin ikään joudu tilille
sivuhistoria siitä jää
mutta taide on hyväksyttävää

Istun keskelle kaaosta
ei tässä sekasorrossa synny kirjoitusta
Kaaoksessa
missä tiskit tekevät nousua barrikadeille

Vaatepinot muistuttavat maailmansodasta

Jostain tunkeutuu sieraimiini kertaalleen syödyn lounaan tuoksu

Ei se on vain koiran paskakasa olohuoneen matolla
en vain halua myöntää

Paskasta on vaikea hallusinoida
Haju herättää todellisuuteen

Etsin tahrantappo ainetta
Kun ovikello soi

Ei voi
Ei nyt
Kaikki kesken
kuten koko elämä

Avaan oven
Huumesilmäinen nainen haluaa kertoa Jeesuksesta

Minä haluan kysyä:

Olisko Jeesus muuttanut kaatopaikkani palatsiksi?
Homeiset leivät aurajuustoiksi?
Paskakasan Sacheriksi?

Nainen on kuin uskonsa uudelleen löytänyt
Hämillään ja itkuun purskahtamaisillaan

Hän poistuu
Suljen oven

Käännyn
Ja taas uudestaan todellisuuden edessä näännyn

08.11.2012 12:16

Näytä kommentit (0)


Sivu 1 / 1