Posliini

Mustaa valkoisella

Mustaa valkoisella

Valitsen vain oikean
Ohitan sen soikean
Kierrän sen väärän
Pahan oppimäärän

Vannon vain valkoiseen
Korkeasalkoiseen
Oikeaan oppiin
Täydelliseen koppiin

Osun vain maaliin
Pyhimpään graaliin
Kuolemattomuuteen
Vuolemattomuuteen

Tätä kaada mikään
Muutu se miksikään
Maa ilma taivas
Min’ uskoni raivas.

Vaan matka valost mustaan
Laulaa kutsumustaan
Kuin säkeet satakielen
Myllertäen mielen.

Mi’ valkoisena hohti
On kuoloansa kohti
Ja ruodot perkeet jäänteet
Paljastavat käänteet

Näkö petti sanat
Usko jäljen vanat
Tunne turtui pintaan
Suojellen arintaan

Aika miespolvien
Salvat pyhäholvien
Voimasanan valat
Peittosivat salat

Käsi raamatulla
Kaiken kaavatulla
Elon ilon silta
Murtui sen jakavilta.

Tyhjyyden painolasti
Työntyi juuriin asti
Tyhjyyttään työntäen
Oloaan näin myöntäen

Saatiin valkoisesta
Ilosta moisesta
Mustan syvä muoto
Elon myrskyluoto

Ei mieli sielun arvaa
Kuin syvin vastakarvaa
Voi toiveitaan padota
Onnestaan kadota

Näin Mustaa valkoisella
Näöllä toisella
Kirjattiin kantamiin
Tunteiden antamiin.

09.07.2019 21:04

Näytä kommentit (0)


Sivu 1 / 1