Runopoika

Kuoreton

Ilman kuorta tuulen huminassa,
soi kaipaus veden sorinassa.
Taivas piirtää hentoa viivaa,
se kauniina mulle ivaa.
Ei toista sinunlaista,
voi koskaan mulle loistaa.
Niin kauniina näen kaiken,
ja on niin satumaista.
Olla tässä vain hiljaa,
ja kuunnella ilmaa.
Kun se mulle kertoo,
älä koskaan päästä menemään,
sitä suurinta elämää,
joka sinulle annettiin.

18.03.2019 13:38

Näytä kommentit (0)


Sivu 1 / 1