Lapinäijä

Kylmiö kalmiston

Päiväunet pesivät aivoni, mutta
totuus tyrmäsi minut potkullaan herättyäni
suloisesta valheesta.

Juoksen itseäni pakoon kovaa, vaikka
sykkeeni on jo ylittänyt tason, jolla
pitäisi pystyä puhumaan.

Kuuntelen ääniä sisälläni, jotka
houkuttelevat minua suikkariin, vaikka
kalmiston kylmiössä on jo ruuhkaa.

Kukaan ei etuile krematorioon tai
täsmämittaiseen ja syvyiseen poteroon, jonka vastikkeen voi jättää jo toisten huoleksi.

12.09.2019 18:44

Näytä kommentit (0)

Vapaa ja voimaton

Olen putoaja,
enkä harrasta voimalauseita, vaan
tyydyn hävikkiruokaan.

En matkusta muualle kuin
lähipuistoon, missä ihailen keltaisia
vaahteran lehtiä ilmaiseksi.

12.09.2019 17:10

Näytä kommentit (0)

Ei kuulu mitään

Kävelen kotiin kapeaa polkua pitkin,
väistelen oksia ja katselen sammaloituneiden kivien rykelmää.

Kehoni rajat hämärtyvät, nousen lentoon
syksyn kellertävien lehtien varistessa koivikoista.

Elämä on tasaista, pientä ja mitätöntä.
Hymyilen, vaikka itkettää, mitä sitä
murhetta toisille jakamaan.

Ei minulle mitään kuulu,
eikä näy.

11.09.2019 18:55

Näytä kommentit (0)

Thunder

Taivas pimeni ja ukkonen jyrähti.

Kissani juoksi hiiri suussa kotiin ja
kuuntelimme hiljaisina poikina sateen
ropinaa pation suojassa.

Kissa ja minä, eläin ja ihminen,
ihastelimme ja vihastelimme miljoonia
viuhuvia pisaroita, jotka rummuttivat
rytmiä maahan ukkosen polkiessa bassoa
painavalla jytkeellä.

09.09.2019 12:01

Näytä kommentit (0)

Muisto

Rukoushuoneeni on metsä, joiden
puita halaan rajusti, kyllä
ne sen kestää.

Istun sammaleisella kivellä ja veistelen katajasta jousipyssyä.

Olen se pieni poika, joka kiipeää puuhun,
pakoon kiusaajia,
pahaa oloa.

Kumisaappaat hörppäävät vettä, eikä
paha möykky sisältä sula.

Kokeilen salaa kiljun tekoa, mutta
sekään ei mene päähän.

08.09.2019 10:46

Näytä kommentit (0)


Sivu 2 / 85
Edellinen sivu / Seuraava sivu