Raimo S

Olenko en

Mieletön maailma.

Hektinen syke vie,
heikon ihmisen mennessään.

Voimaa olla pitää,
sielussa.

Vahvana seistä,
tuulessa maailman.

Kaikkien esteenä.

Aallon murtajana,
Halkoa aaltoja.

Tulppana massojen ihmisten.

Hurjan maailman.

Suodattaa ajatukset väärät.

Epäkelvot mietteet.

Kuka sen sanoo mitkä.

Jalostaa ajatukset,
inhimilliseksi maailman.

Auttaako maapalloa,
hiipuvaa .

Parannus pienoinen,
ihmisyydessä.

Toivotaan.

19.10.2018 10:28

Näytä kommentit (0)

Myräkkä

Myrskyn reunalla.

Pilvet tummat,
pienellä hopeareunalla koristeltuna.

Laukkaavat nopeaan,
taivaan kannella.

Rajuilman riepotellessa,
pitäjää pientä.

Tuulen tuiskiessa,
pitkin niittyjä.

Viiman vihotellessa.

Hirren rakosesta ujellus ulkoilman.

Tuvan sisään kylmän viiman kiemuraisen,
pyörien pitkin permantoja.

Kylmyyden tarttuessa luihin immeisten.

Pakkasen natistuttaessa,
puita pihalla.

Värjötellen talitintti,
pienen lepän oksalla.

Ravistellen lunta tuppuraista siiviltänsä.

Jalkaansa nostellen vuoroin irti oksasta koleasta.

Rinki kylmä kurjimus paikallansa pyörien,
otteesta seutukunnan irti laske ei.

Kinostaa lunta nietoksille,
vasten torpan pienoisen.

Rauhoittuvi tuuli,
kirkastuu jo taivas,
pilvet kaikonneet,
jonnekkin paenneet pelkurina,
peläten aurinkoa kirkasta.

19.10.2018 10:26

Näytä kommentit (0)

Mitätön

Mitättömyydestä.

Rikotusta ruumiista,
ehjäksi ihmiseksi.

Kasvava sielu,
tilan jättimäisen tarvitsee kasvuun.

Suuri yksinäisyys.

Kaikki ympärillä,
mutta ei ketään.

Lokeroissa piilossa kaikki.

Täytettynä kuin vanha huuhkaja,
kuivuneeseen oksaan istutettuna,
lasisilmillä tuijotellen.

Raastavan pitkä matka,
kanervikon oksat taipuneen alla painon,
kynsillä raapien eteenpäin.

Puolukoiden rusentuessa kouriini,
raahaudun kohti lähdettä.

Kristallin kirkkaana pulppuavaa,
elämän vettä.

Virkistävän veden ääreen,
painaudun vasten sammalta.

Hiljaisena kuuntelen kuinka,
elämänilo pulppuaa maan uumenista,
kylmän kirkkaana.

Kaikille tarjolle,
odottaen ottajaa.

Tuohen käppyrällä kauhoen,
virkístystä janoiselle,
iloa voipuneelle.

19.10.2018 10:23

Näytä kommentit (0)

Lumeton

Sade kylmänä,
vaakana hakkaa,
kohti kasvoja.

Pisarat isoina,
rummuttaa maan pintaa.

Pimeys ympäröi meitä.

Hämärtää värit harmaaksi.

Askel askeleelta kävelemme,
kuka mihinkin.

Ilmeettöminä harmaina.

Jokaisen sielussa loiskahtaa,
jos se huomenna.

Lumi tulisi,
valaisisi elomme hetken,
nykyisen.

Iloa talveen toisi.

Odotamme.

19.10.2018 10:20

Näytä kommentit (0)

Kuura

Kuura puiden,
hennoilla oksilla.

Kuorruttaen hohtavaksi.

Taittaen valon säteen,
halki ilman.

Tehden valoleikin,
kimaltavan tähtisateen.

Kauniin

19.10.2018 10:18

Näytä kommentit (0)


Sivu 1 / 9
Seuraava sivu