Raimo S

Uni rannasta

Mystinen lintu lentää,
yllä nummien.

Kokoa sillä paljon,
katsellen alas.

Vanha kylä kivinen,
vanhat miehet kävelevät,
verkkaan kivisiä kujia myöten.

Parkkiintuneet raihnaiset soturit,
taistelleet ikänsä vastaan,
herroja englannin.

Ylpeys kuvastuu ahavoituneissa,
kasvoissa.

Periksi ei annettu,
koskaan eikä kenellekkään.

Voima jäljellä isoissa kourissa,
vielä kerran tarvitaan heitä.

Voima pohjolan,
saapunut rannalle.

Viikingit hurjat,
sarvi kypärät päässään.

Katsellen menneeseen liitelee,
nousten korkealle,
lintu mahtava.

Käskystä ei kenenkään,
kaikki pienestä isompaan,
etsivät terää lihaa purevaa.

Huuto hirmuinen kaikuu,
vyörynä valtavana, teräs tanassa,
taistellen kotirantojen puolesta.

Omasta minuudesta, muinaisista tarinoista.

Ei milloinkaan armoa viholliselle.

Kylän väki vähenee,
tappioita molemmille.

Järkälemäisesti kuin valtava kivi,
pysyy soturi taistelemassa.

Vastassa oli kuka tahansa,
kauanko kestää taistelua jatkuvaa,
niin kauan kun ylpeyttä riittää.

Soturi verinen, mutta ei lyöty.

Vahtii rantoja kotinsa.

15.02.2019 07:10

Näytä kommentit (0)

Uni menneisyydestä

Kaapuihin mustiin pukeutuneet.

Päänsä hupuilla peittäneet,
Ringissä ympärilläni.

Olen nuotio räiskähtelen.

Äänettömät hahmot tuijottaa.
Silmät kiiluvat yössä.

Sysimustaa kaikkialla.

Valaisen äärellä minun,
loimuni loisteen,
liekkini levottoman.

Hahmoja pelottavia,
Hetki hiljainen.

Äänetön Ikuisuus.

Liekistä kuumasta eloisasta,
muuntaudun minäksi.

Hahmotun.

Liikkuvat kohti.

Jähmetyn.

Rinki pienenee.

Hyminää kuuluu kaikkialta.

Muistuttaa se hokemista matran,
ääni voimistuu.

Kädet kohoavat,
huput valuvat pois.

Kaikki kuolleet esi-isäni,
ympärilläni.

Kertomassa jotain.

Edestä kuun pilvi poistuu,
valaistuu metsä aukio tuo.

Hahmot usvaan haihtuvat.

Viestinsä jättivät.

Ymmärrän.

15.02.2019 07:09

Näytä kommentit (0)

Uni horros

Horroksessa unen omaisessa.

Pää märkänä,
tuskaisesti hengittäen.

Liitelen,
leijun katson itseäni kaukaa.

Liikun hahmona vaaleana.

Usvan keskellä.

Pellon ylitän,
liidän irti maasta

Hahmoni liikkuu nopeaan.

Tuijotan ikkunasta itseäni.

Nukun rauhaisasti.

Tyyneys kasvoillani,
ihmetellen.

Hahmo vierelläin,
pullean pyöreä.

Isoäitini.

Jo pois mennyt,
aikoja sitten.

Hymyilee.

Antaa ymmärtää,
palaa maailmaan.

Tajuttavaan todellisuuteen.

Sanoja kuullut en.

Runot valmiina pöydälläni.

Käteni kirjoittanut niitä ei,
tiedä en.

Hahmoko ne teki lie.

Olisiko.

Kylmää tärisen,
horros jatkuu.

Katson peiliin pieneen,
havahdun.

Nipistän itseäni.
käsivarressa veri vana.

Hereillä olen.

15.02.2019 07:08

Näytä kommentit (0)

Tuuli tunteiden

Tunteiden pohjoistuulen heiluttaessa.

Rakkautta janoavaa,
tunteiden pyörremyrskyä.

Kosteaa,
tuulevaa,
kipunoivaa polttavaa.

Kasisla taittuneena,
lammen reunalla yksistään.

Muiden kanssa odottamassa,
ihmettä suurta.

Tuuli jo kääntyisi etelästä tuulemaan,
toisi mukanaan lämmön rakkauden.

Säkissään kantaisi sykkivät sydämet,
luoksemme jäiden keskelle.

Pakastettujen sielujen luo,
sulattaisi meidät.

Notkeaksi kuin suvessa,
hulmuava hius.

Hehkumaan laittaisi meidät,
sytyttäisi maailmaa polttavan roihun.

Tunteiden vuoristorataan.

Tuuppaisi meidät kyytiin,
vauhtiin hurjaan,
silmukoihin mahtaviin.

Antaisi parastaan,
sitä kaipaaville.

Sydämet avoimena odottaville.

Suu nälkäisenä apposen auki.

Suuri tunne.

Huuma.

15.02.2019 07:06

Näytä kommentit (0)

Tuuli

Tuuli puhaltaa vienosti,
pinta väreilee.

Voima yllättää,
voi ylimielisen tuhota kaiken.

Se arvaamaton,
on siksi niin kiehtova tuuli.

15.02.2019 07:05

Näytä kommentit (0)


Sivu 1 / 18
Seuraava sivu