Hanneli

Mitätön

Minä, arvottomuuden aineellistuma,
mitättömyyden muotokuva,
etsin itseäni vailla suuntaa.
Voisinko olla ehjempi
jos olisin valinnut toisin.
Jos oma mitättömyys on kasvuun kaiverrettu,
sitä etsii ihmisiä jotka painaa pieneksi,
sitä etsii tilanteita joissa on olematon.
Jossain sisällään haluaisi että joku
ymmärtää
kuuntelee,
arvostaa
kadehtii niitä joilla sellainen on.
Yksin on yritettävä koota itsensä rippeet,
niille raunioille rakennettava,
jostain minuus löydettävä.
Luottaa voi vain itseen, mitättömyyteen,
joka olen itselleni kaikki kaikessa.
Voiko olla mitätön, jos on kaikki.

18.10.2017 10:23

Näytä kommentit (0)


Sivu 1 / 1