Hymyileväsydän

Tänään sun elämä alkaa

Elämää voit pelätä, mutta silloin voit paljon menettää ja huomaat liian myöhään, että unohdit elää.

Sun on aika herätä ja alkaa elämään. Kerran vain täällä eletään.

Älä anna muiden määritellä, miten saat elää sun elämää. Älä anna minkään seistä sun tiellä. Anna siis mennä.

Sut voidaan yrittää lannistaa, mutta älä anna sua alistaa. Sulla on käsissäs on kaikki valta, jos niin vain haluat.

Rohkeasti itseäsi toteuta, myös ne hullut ideat, joita mielesi pursuaa. Tee sitä mistä tunnet iloa ja mistä hymy irtoaa.

Ei se aina ole niin vakavaa, jos et heti onnistukaan. Voit yrittää monesti uudestaan.

Sä käyt läpi elämän, iloja ja suruja. Se ei ole aina helppoa. Mut se tekee vahvemman ja oppii arvostamaan, mitä on jo olemassa.

Et voi enää elää tätä hetkeä uudestaan, mutta on jotain mitä kiikkustuolissa muistella. Nautitaan tämän hetkisestä tunteesta, ei vielä murehdita huomisesta.

Itke ja naura. Tanssi ja laula. Tee mitä haluat, kunhan se tuntuu oikealta. Tänä päivänä sun elämä alkaa.

12.09.2017 14:55

Näytä kommentit (3)

Kiitos kommentista! Ruonosi on juuri sitä mitä nyt tarvitsen, elämä katsos heitti kuperkeikkaa ja tuntuu kuin en elisi ollenkaan, vaan tekisin kaiken automaattivaiheella. Lukiessa tuli tunne kuin joku olisi tuupannut selästä, auttanut liikkumaan. Kiitos.
Kommentoija: Miki
2018-02-08 19:12:22

Muuten runoistasi päätellen ( ja kommentista) parisuhteessasi on tällä hetkellä kuoppia, asiahan ei minulle kuulu mutta jos haluat puhua voin kuunnella...toivottavasti tilanne paranee
Kommentoija: Miki
2018-02-08 19:15:47

Muuten runoistasi päätellen ( ja kommentista) parisuhteessasi on tällä hetkellä kuoppia, asiahan ei minulle kuulu mutta jos haluat puhua voin kuunnella...toivottavasti tilanne paranee
Kommentoija: Miki
2018-02-08 19:15:53

Big girls don´t cry poetry

En halua, että suhde kanssani on pelkkää suorittamista, vaan rakastamisen arvoista ja haluamista.

En halua seksiä, jossa ei ole lainkaan tunnetta.  Haluan muutakin, kuin pikaista panemista, joka on pakonomaista. Haluan rakkautta.

En halua olla nalkuttava bitch. Haluan olla parasta vaimomatskua.

En halua isoa valtakuntaa enkä paljon mammonaa. Minulle riittää pienikin talo, jossa asustaa ja että rahaa on sen verran, että voi laskut maksaa.

En halua kymmentä lasta. Muutama ois ihan mukava. Ei väliä tyttöjä vai poikia.

En tarvitse puolestani puhujaa, mutta olisi kiva,jos joku pitäisi huolta ja joku, jota kiinnostaa kuinka voin.

En vaadi absolutismia, riittää kun ei ole alkoholismia ja elämässä on myös muutakin kuin vain viina.

Vaadinko kuitenkin liikoja, vaikka yritän inhimillinen olla? Vai voisinko vaativampi olla? Miks itken, kun mun pitäisi olla onnellinen?

Miks tuntuu kuin oisin yksin, mutta meitä on kuitenkin kaksi? Vai kuvittelenko kaiken? voiko tää kaikki muuttua paremmaksi?

12.09.2017 14:40

Näytä kommentit (0)


Sivu 1 / 1