Crashroll

Unohtunut...

Eilen tein jotain, jonka olin jo unohtanut;
Laitoin sanan toisen perään, kuin sointu olisi kantanut;
Ajan kulkiessa on tuo taito ruostunut;
Ja halu itseilmaisuunkin kadonnut

Muistan kun se aikoinaan innoitti, mieltä nosti, ehkä nauratti;
Pian se kuitenkin ahdisti, herätti tunteen jonka unohti;
Lapsellisen sävynkin riveiltä huomasi;
Nuorta mieltä tämä piinasi

Nyt en tätä enää ymmärrä, nautin ilosta surunkin keskellä;
En piiloudu mustaan pimeässä, vaan viihdyn tässä elämässä;
Vaikka riimit ovat kuin lapsen suusta, tuo se iloa enkä välitä muusta;
Ja jos et tätä ymmärrä, en sitä uudelleen selitä


TURSKA!

20.02.2011 09:10

Näytä kommentit (2)

Oikein hyvä. En vain ymmärrä tuota loppua. vaikka ei runoilija voi toista moittia. Onhan meillä jokaisella omalaatuinen aate.
Kommentoija: runoilija
2011-03-30 13:53:29

Jatka toki.
Kommentoija: tapaniOrjantappura
2017-01-06 18:45:11


Sivu 1 / 1