Monsuuni

Kesäpäivänä

Olen kauan miettinyt,
sitä kesäpäivää.
Istuimme nurmella, söimme salaattia.

Soitin sulle ballaadeja,
välillä pitelimme käsistä,
toisen, kiinni;
sinulla oli värikäs, itsetekemä,
nauha ranteen ympärillä.

Joku huusi takaamme, pienessä hönössä varmaan,
"Hei kuulostaa ihan vitun mageelta, soita lisää!",
ja arvaan, että vähän soitin.
olla läsnä sinun koitin.

Söimme kreikkalaista salaattia,
halasimme toisiamme
aurinko lämmitti varpaita,
istuimme viltillä,
hellesäällä,
ja paahteelta piilossa.

Olimme cooleimmat tyypit,
hellesäällä, arskat päässä.
Olimme täydellisiä toistemme silmissä.
Kesäpäivänä,
lämmössä,
ja rakkauden edessä.
Silloin kerran,
kesäpäivänä.

14.06.2017 03:31

Näytä kommentit (0)

Olet Huominen

Tämän päivän tähden,
nautit huomisestakin
Tämän päivän tähden,
olet huominen.

Luulet, että olet tähtien alla.
Mutta sinähän olet aurinko.
Kannat minua valollasi
Ja Luoja on vain Isaac Newton omenapuun alla.

Sydän-meni; sykkii taas:
tahdittaa tuskaa,
painovoimakin mustaa.

Olento taivaan alla.
Sinä olet aurinko,
ja kannat minua valollasi

Ja muista,
olet huominen.
Muista että olet,
olet valoni.

Tämän päivän tähden,
nautin huomisestakin
Tämän päivän tähden,
olen huominen
ja sinä valoni,
ikuinen.

13.06.2017 06:13

Näytä kommentit (0)

Peili

Sinä siellä, kuka olet?
Olet kauniina tänään.
Näet minut.
Näen sinut.

Pidä hauskaa,
vai pitäisikö sanoa:
"Pidetään hauskaa?"
"Nyt kuitenkin pitää mennä"

No mutta!
nähdään taas huomenna.

13.06.2017 05:52

Näytä kommentit (0)

Huominen jo oli, Eilinen jo meni

En tiennyt missä olen.
"Onko tämä taivas?", kysyin.
Vastausta ei kuulunut.

En tuntenut olevani mitään.
Mutta tiesin olevani kaikki mitä on.
Musta, valkoinen, ehkä vihreä, mutta ennen kaikkea sininen.
Se väri, joka maalaa aina horisonttiin asti, kauniisti, mutta surullisesti.

Se lohtu minkä toi se minulle ei ole paljon.
SINÄ olet kirottu! Jumalien nimeen!
Ja luuletko, että voit tuntea valaistuksen?
Pimeys, hän oli ensin.


Juoksen taas, se jahtaa minua, se saavuttaa, miksi aina minut?!
Herään hetkellisesti.

Hän sanoo: "Miksi minua pelkäät? Minuahan sinä etsit ja nyt minut löysit."
Huokaus. Kuiskaus.
"Mikä tuo ääni on?", kysyn mietiskellen.
Vastausta ei kuulu edelleenkään.


Asun alhaalla.
Mies ja hänen ystävänsä, Tamburiini, ylhäällä.
Tapaamme pitkästä aikaa portaissa.
Tervehdimme toisiamme ja mietimme: "Mitä vittua tapahtuu?"

Demoni,
Xerorin ja hänen puolisonsa, kaunis amatsoni.
Maailma ja sen kauneus.

Elän.
En muista, mutta väliäkö sillä.
Leikin kuin pieni lapsi hiekkalaatikolla.
Kuinka kaunista se voisi olla, tuntea taas se mitä maailma oli.

Olen liian pitkään todennut vääryyden ja kaiken, mutta en mitään.
Olen lopussa kuin kirja.
En jaksa lukea enää.
En uudelleen niitä samoja nuhruisia,
kellertyneitä sivuja.

Minun on avattaja uusi laatikko.
Löydettävä uusi maailma;
uusi suunta.

Huominen anna minun loistaa kirkkaasti.

13.06.2017 05:48

Näytä kommentit (0)

Nimeni on Nelli

Hei, olen Nelli.
Vanhempani panivat menemään, joskus noin 35 vuotta sitten.
Kesähelteisenä päivänä aloin kehittää itsetietoisuutta,
en turhaan ja suuttumatta.

Ja suutelin, ja kuuntelin tuota miestä
Kesäpäivän kuumuus.
Hänen paitansa oli hiestä märkä, myskihärkä.
Ohitimme puiston, käsi kädessä kävelimme
Tiedostimme toisemme hellästi, matkasimme;
Onnellisena, moikkasimme kaikille.

Sade aloitti tippumistaan,
halusin löytää katoksen jonka alla voisimme,
suojassa luoda yhdessä toisillemme
turvallisuuden, ja ajattoman hetken
Minne?

Hän ohjasi minua,
selvästi halusi minut ja minua
katoksen alle pakenimme,
vierestä käveli ihmisiä,
olivat menossa oluelle.

Kerroin hänelle irlantilaisesta musiikista,
niistä niityistä jotka puskivat vihertävänä
ja niiden tehtävä oli kutsua meitä.
Mennään yhdessä sinne, kuljetaan yhdessä elämänteitä
Sinne.

Rakastutaan uudelleen,
aina uudelleen,
humallutaan, ja kun kuu on täysi,
ja täysin meidän;
luovutetaan jalkojemme voimat
kostealle nurmelle,
halumme tänne toivat

Ja hän on hiljaa, ei puhu.
Mutta kuulen hänet.
Tiedän että haluaisin olla tässä ikuisesti.

Hän ottaa minua kädestä kiinni, ja kertoo tyhmän vitsin.
Hänen kätensä tärisevät,
se vie minulta jalat alta, vaikka makoilemme
ja tiedän että jotain on tapahtumassa

Hän pussaa minua hellästi poskelle,
hivelee reittäni, ja sitte suutelee suulle.
Katoan hetkeksi.

Hän kuulee kuinka hengitän yhä kiivaammin,
kiskoo paitani pois,
on liian pimeätä, ei saa liivejä auki..
naureskellaan asialle yhdessä,
ja heitän pois nuo naurunlähteet.

Kaikki on selvää,
Nelli, olen.
ja pian katsomme taas taivasta,
ulkona on kylmä (edelleen sataa)
mutta se ei haittaa

Vieläkö annamme toisillemme tämän ihmeyden tunteen,
vielä silloinkin kun olemme kohdellut toisiamme väärin,
tehnyt virheitä,
osa niistä aivan hirveitä,
Vieläkö haluamme luoda tämän toisillemme?
Kokea ikuisuuden,
yhdessä,
tässä elämässä.

12.06.2017 14:25

Näytä kommentit (0)


Sivu 1 / 2
Seuraava sivu