<<09.09.2019 kirjoitetut runot>>

Thunder

Taivas pimeni ja ukkonen jyrähti.

Kissani juoksi hiiri suussa kotiin ja
kuuntelimme hiljaisina poikina sateen
ropinaa pation suojassa.

Kissa ja minä, eläin ja ihminen,
ihastelimme ja vihastelimme miljoonia
viuhuvia pisaroita, jotka rummuttivat
rytmiä maahan ukkosen polkiessa bassoa
painavalla jytkeellä.

09.09.2019 12:01
Lapinäijä

Ärjyvät joet

Ärjyväiset joen-niskat.

Vaahtopäillä kuorrutetut.

Voimalla mylvivien vesimassojen,
laukaten kohti suvantoa.

Tietämättä miksi,
ajattelmatta hetkeäkään.

Antaa sateen hukuttaa kosteaan syleilyyn,
täyttää taas uoma uudella vedellä.

Vesi hitaasti raapien kivien pintaa,
jatkaen matkaansa kohti suurta merta.

Velloen siellä suolalla maustettuna.

Jatkaa hän loputonta kulkuaan,
tyrskyn reunalla istuen.

09.09.2019 11:34
Raimo S

Kuun valo

Kuunsyrjä ulapalle heijastellen,
eilistä valoaan.

Autiossa avaruudessa,
säde yksinäinen.

Silmän eteen piirtyen
polkumme reittiä viitoittaen.

Kahiseva lehtikasa,
jalan alle musertuen.

Askellamme kohti tulevaa.

09.09.2019 11:33
Raimo S

Intohimon syli

Kaksi syliä sulkeutuneena,
intohimon pyörteisiin.

Valo ei vartaloiden välistä paista,
mahdu ei ilmaa väliinsä heidän.

Rakkaus on rakastamista varten.

Hetket hellyyden muistamista varten,
vielä tulee hetki jolloin ei käsi toisen vartalolle taivu.

Muistoihin aika vaipua jo silloin on.

09.09.2019 11:33
Raimo S

Raakaa totuutta

Vallan kahvassa roikkuvat ihmiset,
silmänsä savella sotkeneet,
eivät näe tornistaan kuinka kansa kärsii.

Himossa omistuksen ja vallan omahyväisen.

Pupillit kääntyneet katsomaan kohti omia aivoja,
nähden halunsa valtaan ja maalliseen vaurauteen.

Ovatkohan he edes ihmisiä päällä maan,
sydämettömänä syntyneet.

Kahmien isolla lapiolla itselleen kaiken,
minkä näkevät.

Mistään välittämättä,
tuskaa taakse jättäen.

09.09.2019 11:32
Raimo S