<<08.09.2019 kirjoitetut runot>>

Tää polku

Mun maski on musta
Mä elän tummasta
Varjostan kasvoni kulmien alle
Lipan ja lasit sekä hiukset iholle

Yöllä mä mieluiten liikun
Kun kukaan ei nää
Ja täynnä on tiehyt

Kortteli jossa mä elän
On mun oma ja siellä mä vedän

Näitä polkuja tallaan kai viimmeiseen asti
Jos löydä en ulos korttelistani
Näiltä poluilta ei löydy se viimeinen rasti
Täytys repii tää elämä palasiksi

Ei näitä juuria irroita myrskyt
Ne repii itsestään elämän tyrskyt
Me voimme lapsille jotain antaa
Emme voi
Ne oppii meiltä ainoastaan

Jos kuulee järkeään
Se sanoo tänne jää
Jos taas sydäntään
Se pyytää lähtemään

JL

08.09.2019 23:40
JL

Muisto

Rukoushuoneeni on metsä, joiden
puita halaan rajusti, kyllä
ne sen kestää.

Istun sammaleisella kivellä ja veistelen katajasta jousipyssyä.

Olen se pieni poika, joka kiipeää puuhun,
pakoon kiusaajia,
pahaa oloa.

Kumisaappaat hörppäävät vettä, eikä
paha möykky sisältä sula.

Kokeilen salaa kiljun tekoa, mutta
sekään ei mene päähän.

08.09.2019 10:46
Lapinäijä