<<12.06.2019 kirjoitetut runot>>

Hymisevä kallio

Hymisevä vakaa kallio,
kertoo viestiä kaukaa jostain.

Päällä sen pulppuaa elämän suonesta sykkivästä,
nestettä vedeksi sanottua.

Valuen hiljaa kovaa pintaa alas.

Lorisevan kuulemme sen,
pieneksi puroksi muodostuen.

Hetki istahtaa rauhoittua ja kuunnella.

Aika kiireinen meitä riepottelee,
kaikkialle se meitä raastaa.

Kaikki ovat päässeet perille.

Hitaammatkin.

12.06.2019 10:11
Raimo S

Missä kaikki on

Pilven tummassa reunassa asuu suru,
vaaleutta kohti utuisessa harsossa valtansa saa ilo.

Voima asustaa ukkospilven salamassa.

Kaipaus lymyilee puun takana pienenä tuulena.

Unohdus tulee puhurin mentyä kauas taakse,
ei ketään silmänkantaman sisällä.

Rakkaus löytyy punertavasta aamun taivaanrannasta.

12.06.2019 10:11
Raimo S

Honka kallion laella

Parahtava puu tuulen piestessä pitkin runkoa,
taivutellen häntä,
mutta ei voittaen.

Vanha honka jäykkänä kallion laella,
kurjuutta ja nälkää nähneenä.

Satoja vuosia paikallansa kohti myrskyjä seisseenä,
ylväänä yksinäisenä.

Juurensa upottaneena kallion rakoihin,
kynsillään kiinni pitäen.

Horjuta sitä myrskyt eikä ihmiskunnan myllerrykset.

Ajan hammas vain vähän sitä syö.

12.06.2019 10:10
Raimo S

Taivalla rakkautta kohti

Taivallus rakkauden metsikössä.

Varjoista valoon mutkitteleva polku vie,
hitaasti kohti rakkauden merta.

Saapuen poukamaan peilityyneen.

Suunnaten myrskyävälle ulapalle,
himojen aallon harjalle.

Pärskeiden kastelemaksi,
rakkauden pisaroihin hukkumaan.

Heitellen meitä tunteiden kuohupäiden sekaan,
joko haavoittuen tai selviten mylvivästä merestä.

Vellovalla rakkauden polulla.

12.06.2019 10:09
Raimo S

Susi kierroksessa

Kuun kelmeässä valossa.

Helmenvalkoinen raateluhammas rivistö,
loistaa kilpaa loisteessa kuun.

Metsän reunassa kuono kohti taivaita.

Silmät kiiluen yössä.

Syvältä kumpuava ulina kutsuen
matkojen päästä ystäviään.

Huuto kaikuen kivestä toiseen,
lohduttomana kaikuu kohti taivaita.

Jos vaikka jossain kuulisi ystävä,
kutsuun vastaisi harmaatakkisen.

Saloja kierrelleen ,
monta matkaa tehneenä.

Tassu nousee kepeästi vielä.

Liikkuu lailla tuulen,
vailla päämäärää eläen ja muokaten elinpiiriään.

omalla laillaan hetken pienen vaikutti hän,
ajan hampaan narskuttaessa eteen päin.

12.06.2019 10:08
Raimo S

Taivas palaa

Taivas tulessa hehkuen liekkinä purppuran sävyjä.

Sarastuksen heikkona hetkenä,
pilvilauttojen hiljainen lipuminen kohti tummuutta.

Idästä loimotus kasvaa täyttäen kaiken.

Puiden latvojen yllä palaa punaisena taivaanranta,

Tuokio ennen heräämistä valaisten aamun hetken.

Kauneus taivaan kannella,
yllämme kuin kattona suurien honkien kantamana.

Valo on ystävämme.

12.06.2019 10:07
Raimo S

Kiekaisuja

Elämän kiekaisuja
aamun kutreilla,
uusia huutoja
taivaan ja maan.
Iltaa kohden
vaimenevat tai heikkenevät
ja joskus jatkaen
aamun sävelin.

12.06.2019 08:07
Toinenkertatodensanoo