<<15.05.2019 kirjoitetut runot>>

Se vei sinut ystävä

Päivä kaunis syksyinen.

Tieto hakkasi vararalla,
tajunnan virtaan.

Ymmärtämiseen meni vielä,
hetki jokunen.

Jotain vierasta minussa.

Kasvaa.

Ei kuulu elämääni,
mikä se on.

Ymmärrys meni yli miten minulla,
miksi minuun tarttui se.

Ajatukset harhailee,
otetta ei saa.

Valkotakkiset selittää,
tajuanko kaikkea,
mikä minussa on.

Kasvain,
ylimääräistä solukkoa,
miten tästä eteen päin.

Kuolenko,
onko se nyt menoa,
miten läheiset.

Tässäkö kaikki oli.

Leikkaus,
toinen heti perään,
ruumis pilkottu,
sattuu joka paikkaan.

Heikottaa ei jaksa luomea avata.

Kolmatta kertaa silvottuna,
auttaako tämä.

Myrkkyä letkulla suoneen.

Polttaa,
heikottaa,
pysynkö pystyssä.

Vieraat nesteet virtaavat lävitseni,
auttavakohan ne,
kumpa joku kertoisi.

Onko ainoa keino olla iloisella mielellä.

Sekö on ainoa keino ihmisellä,
kun iso ratas pyörähtää.

Lastuna pienenä,
elämän virran suvannossa,
vauhtisi hiipui,
se loppui kokonaan.

Käden heilautus iso hei sinulle.

15.05.2019 13:48
Raimo S

Hekuman suo

Hekuman hetteisellä suolla,
kostealla alustalla horjahtelen,
taidetta tehden.

Taidolla miehisyyden.

Reunamilla suon laidan,
kiertelen,
astellen selkä suorana.

Katsahdan yläviistoon,
kurkia hyppien suotupsulta toiselle.

Ohuet jalat pitkät ja niin kestävät,
kurjella painoa kannettavanaan jonkun verran.

Tuulen mukana jo kesän kosteuden tuoksu,
lempeästi hellii pilven lailla,
ympärillä taivaltajaa,
käsivarret auki syleilyyn.

Sieltä se tulee,
vaikka sitä näe vielä, ei.

Himo nousee suosta,
sarvipäisenä,
pelättynä hahmona.

Kosteutta tippuen,
suorana kuin honka.

Heittäytyä sen vietäväksi,
olla ja nauttia hetkestä,
pysäyttää aika.

Himossa kieriskellen.

15.05.2019 13:44
Raimo S

Ihmisyyden voima

Riisuttuna.

Mieli avoimena,
kasvot kohti kansakuntaa.

Ajatukset valmiina purkautuakseen,
ryöppynä ihmisten päälle.

Välillä vajoten itsesääliin surkeaan.

Sielu pienentyen pieneksi pavuksi,
veteen lämpöiseen uimaan laitettu.

Ihmisyys ihmisessä,
turpoaa taas täyteen kukoistukseen.

Ruumis riepu,
myös sielu isona ja vahvana.

Vailla huolia huomisesta.

Silmissä siintää uuden päivän sarastus,
kirkkaana pisteenä verkkokalvolla.

Tervetuloa aamu.

15.05.2019 13:42
Raimo S

Töyhtöhyyppä

Silmäni haravoivat pellon reunaa.

Tutun linnun,
leikkisän siellä nään.

Hyyppä iloinen koikkelehtija,
töyhtöllä pienellä koristeltu lintu.

Kevät rinnassaan siell ilolla hyppelee.

Etsiessään elämän pitäjää rinnan alle.

Odottaessaan päivää uutta.

15.05.2019 13:41
Raimo S

Nöyryys

En pyri mihinkään väkisin, pakottamalla.

Silitän asioita myötäkarvaan ja tiedustelen kohteliaasti tilanteen kehittymistä.

Aloitan alusta, nöyrääkin nöyremmin,
enkä pyri mihinkään.

Haluan vain, että elämässä asiat sujuu
riitelemättä loppuun asti.

15.05.2019 11:41
Lapinäijä