<<07.02.2019 kirjoitetut runot>>

Tunnelissa

Kuljet pitkää pimeää tunnelia
masennuksen
toivottomuuden
itsesäälin ja mahdottomuuksien
loppumatonta samaa synkkää onkaloa

Tulet kohtaan jossa jostain
kaukaa ylhäältä
pienestä aukosta
loistaa kirkas aurinkonpaiste
tiedät että aurinko on edelleen siellä

Jatkat matkaasi eteenpäin
valo katoaa
jälleen on pimeää
mutta tiedät ja muistat äskeisen
toivoa on muistat paisteen auringon

Jaksat taivaltaa eteenpäin
kunnes astut ulos
pimeästä tunnelista
astut valoon kesään vihreään luontoon
astut lämpimään rakkauteen takaisin iloon

07.02.2019 10:00
Elia

Viimeiset rannat

Viimeisille rannoille,
ulapan unille,
jokainen joskus päätyy.
Tyyntyy tyrskyt,
vaimenee tuuli.
Mutta jäljelle jää,
lohtu sanaton.

07.02.2019 09:54
Toinenkertatodensanoo

Polkuni mun

Kallioisia ovat polut,
jalkojeni alla,
mutta kovuutensa sijaan murenevia,
pieniksi hippusiksi silottuvia.
Jalkojeni pistely
saa mut hulluksi,
ja yhä enemmän haluamaan
polkujeni ulkopuolille,
uusille urille.
Loputtomalta tuntuva tie,
pääty joskus, joohan?

07.02.2019 09:52
Toinenkertatodensanoo

Käsi kädessä

Vesi venettä vie,
kaartuva posken mutka
kyyneltä koskessa.
Ei tiedä syytä sen,
kulkija onneton.
Katsoo kuitenkin kaukaisuuteen,
näkee kauniin auringonlaskun
ja sen heijastuksen koskessa.
Näkee myös itsensä ja ilahtuu.
Käsi kädessä toisen
on hyvä olla.

07.02.2019 09:51
Toinenkertatodensanoo