<<04.12.2018 kirjoitetut runot>>

Pakkaslumi

Kun taivaalta sataa lunta
se peittää pikku hiljaa maan
lumipeite lisääntyy ja kinostuu
maahan voi muodostua kerroksia
voi olla vanhaa lunta kovaa lunta
voi olla likaista lunta
päälle voi sataa uutta puhdasta lunta
välillä voi lämmetä välillä pakastua

Kun lumi leijailee alas
se on pieninä hiutaleina
lumihiutaleet laskeutuvat yksittäin
ne laskeutuvat yksin
ei käsi kädessä vaan yksin kauniisti
lumihiutaleet ovat tosi pieniä
kauniita hentoja
pakkaslumi on herkkää ja kaunista

Maahan asti päästyään lumi kasautuu
se peittää pian mustan maiseman
saa sen valkeaan puhtaaseen pukuun
ei enää yksittäiset hiutaleet yksin
vaan kaikki yhdessä kinoksina
nietoksina valkeana maisemana
nyt ei enää katsella pientä hiutaletta
vaan suurta lumista talvea

Elämän hetket laskeutuvat erilaisina
vaikeat ja helpot asiat tulevat yksin
yksi päivä ja yksi asia kerrallaan
tulee lumituiskua ja suojalunta
tulee hentoa kaunista pakkaslunta
kaikki muotoutuu elämäksi
kokonaiseksi minun omaksi elämäksi
kokemuksiksi ehkä viisaudeksi

Puhdas lumi tekee maan kauniiksi
se peittää kovan vanhan lumen
suojalumen likaisen lumen
puhtaus jonka Jumalan Sana antaa
tekee sydämen kauniiksi
tekee sanat helliksi ja puhtaiksi
anteeksianto ja Jeesuksen armo
tekee ihmisen taivaskelpoiseksi

04.12.2018 12:48
Elia

Kirjastossa

Kirjoja masennuksesta, kuolemasta ja
itsetutkiskelusta.

Maailman loppu on kuitenkin peruttu.

Kirjastossa on kiva käydä.
Olen optimisti.

04.12.2018 12:43
Lapinäijä

Grand adieu

Sanat ovat kuluneet loppuun,
jonka vuoksi
täytän itseni tällä musiikilla,
jota luulin etten enää tarvitsisi.

Näillä sävelmillä,
jotka sointuvat raskaasti
siihen, mitä minusta jäi jäljelle.

Jotain minusta repeää irti
näiden kuolonkorahdusten mukana.
Joku muu aineellistaa tämän apatian,
jota on helpompi seurata sivusta,
kuin tuntea se kaikki
mikä kourii sisustaani.

04.12.2018 01:59
Faluria

Kuolema

Yksin sängyssä
kyyneleet tulevat
toivottuna vieraana.
Kastelevat sinisenkatkuisen vapaakentän näytön.

Ja minä mietin:
Mitä on tuo vapaus,
pelinappulan rooli
matkapuhelimen ruudulla.
Yksin pimeässä,
koska valitsin niin.

Kyyneleet tulevat,
lähtevät.
Jättävät jälkinään viileän sateentuoksun,
tyhjyyden,
helpotuksen.

Sain surun ulos itsestäni,
sateena vapaakentälle.
Sitäkö se on,
vapaus.

04.12.2018 01:39
Faluria

Solo

Kysyt, mitä minulle kuuluu,
miten ilta on sujunut,
pääsinkö kotiin turvallisesti.

Välität.
Velvollisuudesta vai mielenrauhastasi?

Missä on koti?
Se vyöryi tuuleen tyhjyyden tulvana.
Sen jälkeen olen kuori.
Lavaste jostain eilisestä.
Yksiulotteinen onttous.

Tahdotko tarjoiltuna totuuden
siitä, miten ilo imaistiin,
miten minut asetettiin nukkekodin hahmona
kohtaukseen jossa en haluaisi olla,
miten yksinäisyys kalistelee luitani,
sisältä, ulkoa, rivien välissä?

Ehkä riittävän monet valheet
tekevät lavasteestani kolmiulotteisen.
Tekohengittävät sielun.

Mitä minä olen?
Yksikkö enää,
pelkään.

04.12.2018 01:32
Faluria