<<03.12.2018 kirjoitetut runot>>

Lapsen joulumieli

Äiti miksi joulua vietetään
pieni lapsi kysyy äidiltään
katsoo suurin vakavin silmin
vilpittömin kasvoin kysyvin

Äiti menee hiljaiseksi
on hiljaa hetken miettien
lopulta sanoo vastaukseksi
se on syntymäpäivä Jeesuksen

Pidetään juhlat Jeesukselle
sanoo lapsi äidille
annetaan lahjoja hänelle
syntymäpäivän sankarille

Näin yhdessä sovitaan
juhlat Jeesukselle pidetään
mutta mitä lahjoja annetaan
vai juhlitaanko vain muuten vaan

Kun yhdessä mietitään
niin hyvä vastaus löydetään
annetaan itsemme ja sydämemme
lahjaksi hänelle kiitoksemme

Toisille kerrotaan Jeesuksesta
Jeesuksen suuresta rakkaudesta
sitä varmaan hän haluaa
joka ihmistä niin rakastaa

Lapsi iloisesti hymyilee
kun äiti illalla peittelee
uusi pehmeä nalle kainalossa
nukahtaa lapsi rauhassa

Äiti valvoo vielä miettien
lapsi on hänelle näyttänyt sen
joulun tärkeimmän sanoman
Jeesus-lapsen syntymän

03.12.2018 16:33
Elia

Jääkenttä

Jääkenttä hiljainen,
ääretön.

Avara luonto kutsuu huutaen.

Sanatonta metsämiestä
hän kuulee kaiken.

03.12.2018 07:57
Raimo S

Joulun tunnelma

Kuusen kynttilät,
vihreään puuhun istutetut,
tuikkien valoa tuovat pirttiin tummaan.

Illan hämärtyessä väki kiireinen,
kaiken jo valmiiksi saanut.

Kinkun tuoksu päihdyttää,
se huumaavan herkullinen,
kystä kyllä.

Kaneli leivonnaisten.

Vehnästen tuoksun,
leijaillessa kohti.

Herkkua tietää,
illan hämyssä.

Kahvin tuoksukiekura,
tavoittaa jo koko väen.

Kerääntyy kaikki pirtin
pöydän ympärille.

Odotamme isäntää,
juhlat voisi jo alkaa,
pieni väki jo huokaa.

Yksi puuttuu,
vaari vanha kumarainen,
missään ei näy.

Tupaan pölähtää,
isäntä ja tokaisee,
aloitamme vaikka vaaria ei näy.

Syömme herkkuja pöydän,
tunti toisensa jälkeen.

Ovi narahtaa,
kumarainen pukki,
virttyneessä palttoossa,
keskelle tupaa askeltaa.

Lapset ryntää ympärille,
lahjoja paljon saavat,
muut hymyilevät,
innolle lasten.

Pukki poistuu,
lahjapaperit rapisee,
väki innolla kiinni käy,
koreisiin paketteihin.

Vaari tuli jostain selän taakse,
ka lapsoset kukas lahjoja tuonut teitill.

Pukki lapsoset kuorossa huutaa,
silmät kiiluen.

03.12.2018 07:57
Raimo S

Joulun matka

Reki vanha,
Monta matkaa jo nähnyt.

Karhun nahka,
matkaajien yllä lämpöä tuomassa,
tuulen suojana kenties.

Kohti joulukirkkoa matkaa
natiseva vanha kulkupeli.

Vanha ruuna hitaasti vetää,
ikä painaa jalkoja sen.

Mäntymetsän halki tie vie.

Lunta vähän kaikkialla.

Jalaksen alla punainen viiva piirtyy, puolukat litistyneet,
reen reitin merkkaavat.

Mutkitellen puiden välistä.

Kirkkotie jo näkyy,
kalmisto taka viistoon jää.

Kiviaita massiivinen reunustaa,
reittiä kirkolle.

Jätkän kynttilät,
tervaksesta tehdyt,
loimottaa punertavaa hodettaan.

Tuoden valoa,
reitille kohti,
puista vanhaa kaunista kirkkoa.

Huone harras,
valaistu hämyvaloon.

Vanhalle puulle tuoksahtava,
tuoksuvilla kynttilöillä täytetty.

Hetki hiljentyä,
kuunnella.

Ajatus viivähtää papin sanoissa,
joulurauhaa ja mieltä iloista.

Hakattu nauloilla ristille,
murhattu.

Iloita sanoo hän saarnastuolista
hämmennys aatoksissani viivähtää.

Ymmärrän sielussain,
merkityksen saarnan.

Matka jatkuu takaisin,
kohti lämmintä kotia joulukoristeista.

Punaista ja vihreää.

Kimallusta.

03.12.2018 07:54
Raimo S

Joulun kiire

Ihmiset,
otsasuoni pullottaen juoksevat.

Kiire, kiire.

Lahjat loppuu kaupoista,
tuskainen ilme kasvoilla.

Hiki tippuu otsalta.

Noro valuu,
pitkin nenän vartta.

Silmät pullottaen,
verenpaine katossa.

Saada kaikki,
kaikkiko maailman lahjat.

Ostettua, vaiko saada
kaikki valmiiksi.

Hulluutta.

Istun hyvällä kahvilla
iso kakkupala edessäin.

Kiirettä ei laisinkaan.

Lopetin sen,
en kiirehdi en.

Katselen merenä vellovaa kansaa,
joka etukenossa,
kuin kovassa tuulessa.

Ruuhkassa eteenpäin puskee,
ihmismeri tää.

Naurahdan.

Maailman loppuko tulossa.

Kaikkea runsain mitoin,
tavaraa,
rihkaman ryönää,
nurkat täynnä,
hyllyt notkuen.

Oravanpyörä pyörähtää,
kiihtyen.

Uusi sukupolvi tekee samaa.

Kaikki tulee joka vuosi
taas uudestaan.

03.12.2018 07:50
Raimo S