<<04.11.2018 kirjoitetut runot>>

Unelmia puutarhasta

Venyttelen käsiäni valoa vasten
marraskuussa se tulee niin kaukaa
maalaa pitkiä varjoja
kohmeisia kuvioita
nuolemaan kuollutta nurmea.

Tarttuu kylmiin sormenpäihin
leikkii ja karkailee.
Piilotan osan taskuihin.
Tuon mukanani huoneeseesi
ojennan otsallesi,
pienen leikkivän säteen.

Vielä on toivoa,
vielä maailma on kaunis
kuiskaan.

Ja ehkä huomenna,
uskallat mukaani puutarhaan.

04.11.2018 23:03
Olivia

Suttuset silmät

Suttuset silmät
Raskas pää
Suttura
Sitä mä kai olen, suttura

Iho ja kengät
kiiltävää kumia
Suttura
Sitä mä kai olen, suttura

On niin surrealistista olla
Valot kieppuu verkkokalvoilla
Märkä ilma makaa poskilla

En kerennyt nähdä mitään
Yksi silmänräpäys kesti puoli elämää
Mulla on kaikki
maailman paino ja olemisen keveys
samaan aikaan

En haluu sua mut haluun sua eniten maailmassa
Samankaltainen tunne kun on multaa kynsien alla

04.11.2018 18:50
goottikuutti

Se kysyy miksi teit niin

Se kysyy miksi teit niin
En osaa antaa vastausta
Tuntu siltä? Tuntu siltä.
Oisko se hyvä vastaus?
Tuntu siltä.
Meetkö aina tunne eellä?
Mihi päi yrität tökkiä mua?
Mä veän nii paljo kaikkee etten kerkee miettiä syitä ja seurauksia
Haluisitsä että mulla ois omatunto? Ja hyvä sydän?
Mua sattuu nii paljo etten pysty miettiä toisten tunteita
Otan kaikki vuorot mitkä saan että kerkeisin olla selvinpäin
Puhun toisten päälle koska mun asiat kiinnostaa mua enemmän

Ois ehkä pitäny kuunnella sitä
Mulla on levoton olo mutta tiiän miten sen saa pois
Panen sitä enkä puhu sille enää
Tuntuu nii hyvältä olla näin mätä sisältä

Tapasin sattumalta miehen joka oli absolutisti
Aattelin et vittu siistiä hengaileeko jotkut oikeesti selvinpäin
Seuraavana aamuna se laitto mulle kikkelikuvan ja blokkasin sen
Ihmiset on sekasin vaikkei ne veä mitään
Miks sitten sättisin itteeni siitä?
Ehkä just siks oon näinki terävä ku en oo pihistelly päihteistä

04.11.2018 18:50

Linnut

Ihan turhaan pelkäsin marraskuuta.

Linnut laulaa, aurinko paistaa ja
nurmi viheriöi!

04.11.2018 09:26
Lapinäijä