<<05.10.2018 kirjoitetut runot>>

Lokakuun aurinko

Lokakuun aurinko,
paistaa matalalta jäähtyneenä
kuin haalea tee.

Ei lämmitä, mutta tuntuu hyvältä.

05.10.2018 16:13
Lapinäijä

En halaa puuta

Silitän ison kiven pintaa,
sammal on niin vihreää, vihreää.

En halaa puuta, mutta ihailen sitä mykkänä.
Se on niin vanha ja viisas, että ymmärtää tuulen huminaa ja varisten rääkäisyjä.

Minä opettelen ymmärtämään itseäni ja
metsä auttaa minua.



05.10.2018 15:57
Lapinäijä