<<13.03.2018 kirjoitetut runot>>

Koppo

Ystävänpäivä

Vanhus vanha vaivainen, kunto kovin raihnainen.
Päässyt eroon viinasta, pitkän pitkästä piinasta.
Lääkitystä monenlaista, fyysisen ja mielen
Nitron heittää tarpeen tullen alle oman kielen.
Vanhat hauskat muistot muistaa.
Hyvin kertoo, tarinat luistaa.
Juttuseuraa mukavaa siltä varmaan puuttuu.
Päätin nyt tää asia, paremmaksi muuttuu.
Yksinäinen yksiössään, sitä pitää auttaa.
Vienpä sille viiniä, kunhan ilta tästä sauttaa.

Ilta tuli pullo kului, toistakin, sitten vasta lähdin.
Matka vanhusyksiöön oli valaistuna tähdin.
Oven pieleen koputin ja iltaa hälle toivotin.
Rollaattoria sivuun siirsin, tuolille kun istahdin.
Sängyssään vain makoili,
siinä telkkaa yksin katseli.
Ilahtuipa selvästi kun saapui mies niin perin tuttu.
Alkoi heti muistelut, hyvin lennähteli juttu.
Esiin vedin viinipullon, silmät alkoi loistaa.
Siitä tulee oiva olo, senhän vanhus muistaa.
Ensin muka kielteli, vaikka mieli veti.
Pari kertaa tyrkytin, jo lasiin tarttui heti.

Kahden lasin jälkeen, sammalsi jo kieli.
Kuset, paskat housuissa, poies teki minun mieli.
En enään jaksa kuunnella kun iltalääkkeitään se nieli.
Mielialalääkkeet kera viinin potkun.
Yhdistelmä verraton saikin aikaan kovan sotkun.
Lattialla konttasi niinkuin pieni lapsi.
Onneton tuo humalainen, vanhus harmaahapsi.
Vanha juoppo kummajainen en enään sitä jaksa.
Pää ei sillä edes toimi, eikä varmaan maksa.
Ukkorukka muuttunut, ei enään viinapäätä.
Sanoin sille ulos menen katselemaan säätä.
Kotiin sieltä pakkasessa humalassa horjuin.
Torumiset vaimokullan hellästi minä torjuin.



Aamusella yksiöstään hoitaja sen pesi.
Housut, sukat, paidan vaihtoi, pesuainettakin desi.
Pillerit dosetin näki lattialle levinneen
keräs kouraan silmään, heitti kaikki roskikseen.
Soitteli sen jälkeen kaikki puolitutut.
Sanoi lisää pitää saada, sellaiset on jutut.
Kukaan suostu hakemaan ei enään sille viinaa,
Kestä vanha juoppo ei tätä tuskallista piinaa.
Viinapirun ääni henkiin on jo heränyt.
Sanoi, juuri tätä varten olet rahat lompsaan kerännyt.
Taksi alle, alkoon heti siitä.
Nyt ei pullo, eikä kaksi, enään millään riitä.


Ambulanssi nouti viimein vanhan miehen väsyneen.
Verta oli pöntössä, virtsarakon luultiin revenneen.
Keuhkokuume, toinenkin, antibiotit ja nesteenpoistolääkkeet.
Katetria kikkeliin, monet, monet verinäytteet.
Houreissa ja tokkurassa niinkuin karhu talvipäivät
Paino putos, vähäisiksi kaikki liikut jäivät
Käynti sairaalassa kesti kuusi viikkoa.
Vointi sen jälkeenkin on vielä perin heikkoa.

Hyvän työn siis tein kun muistin vanhaa miestä.
Joka muuta väitää, sitä pitäis piestä.
Eihän sillä omaisia ketään ole täällä.
Minähän se muistin sitä ja voin siksi olla hyvälläkin päällä.
Häpeää, miksi tuntisinkaan lainkaan?
Sillä pelkkää hyvää mieltä taisin saada aikaan.

13.03.2018 14:31
Koppo

13.03.2018 08:07